Ehti kulua vain kaksi viikkoa, kun koin ensimmäisen road trippini Amerikan mantereella. Kohteena oli Atlantan kaupunki, Georgian osavaltiossa. Matka taittui sopivasti autolla kovin kansainvälisessä porukassa. Meitä oli matkaamassa minä, saksalaiset ystäväni Lisanne ja Erik sekä dubailainen Trudy ja hänen veljensä Kevin, joka toimi kuskina. Lähdimme matkaan perjantai-iltana viiden aikaan ja ajoimme suoraan etelään Tennesseen osavaltion läpi vajaa 500 kilometriä. Matkaan kului aikaa varmaankin noin 5,5 tuntia vaikka koko matka kuljettiin pitkin moottoritietä. Matkan aikana pysähdyimme Tennesseen osavaltion puolella Kentucky Fried Chicken (kuuluisa KFC) -ravintolassa syömässä jotakin pientä illallisen tyylistä, mikä oli hieman hassua, sillä matkasimme toiseen osavaltioon syömään kananugetteja, vaikka koko ravintola on alunperin kotoisin Kentuckysta. Itse en kylläkään syönyt mitään muuta kuin jäätelön.
Saavuimme hotelliin juuri ennen keskiyötä ja saimme huoneen samasta kerroksesta erään hääporukan kanssa. Hotelli oli oikein mukava; vuokrasimme huoneen, jossa oli pieni olotila sekä makuuhuone ja kylpyhuone. Huone oli juuri sopiva meille viidelle, koska emme erityisemmin viettäneet siellä aikaa. Lauantaina aamu alkoi aamiaisella hotellin alakerrassa, jossa sai latoa lautaselle mitä nyt löysikään. Aamiaisen jälkeen ajoimme Atlantan keskustaan, joka oli muistaakseni noin 20 kilometrin päässä hotellilta. Mitä lähempänä olimme keskustaa, sen korkeampia rakennuksia kohosi näköpiirissä. En ole koskaan ollut yhtä isossa kaupungissa tai nähnyt yhtä paljon korkeita pilvenpiirtäjiä tai kuusikaistaisia teitä, siis yhteen suuntaan mentäessä. Otinkin paljon kuvia pelkästään pilvenpiirtäjistä, koska ne kohosivat jokseenkin hienosti korkeuksiin.
Ensimmäinen kohteemme oli Centennial Park eli Olympiapuisto. Atlantassahan oli kesäolympialaiset vuonna 1996 ja muistaakseni silloin suomalaisilla oli hyvin vaikeaa sopeutua lämpimään ja kuumaan ilmastoon. Huonoa kisamenestystä seliteltiin nestehukalla ja uupumuksella. Puisto oli oikein ihana; siellä oli paljon muistomerkkejä ja varmaankin kaikkein niiden maiden liput, jotka osallistuivat kisoihin. Ja olihan siellä tietenkin olympiarenkaat, jotka oli rakennettu tosi kivasti. Renkaat oli sijoitettu aukiolle, ja niiden reunoilla oli suihkulähteitä, jotka pulputtivat vettä tietyn kaavan mukaisesti. Mun olisi ehkä kannattanut katella vähän tarkemmin, miten ne pulputtavat, koska halusin tietenkin mennä keskelle renkaita ja yllätys, yllätys kastuin osittain. Onneksi päivä oli tosi lämmin, joten kuivuin vajaassa tunnissa, vaikka kello ei ollut edes vielä puolta päivää. Samassa puistossa oli meneillään illan amerikkalaisen futiksen ennakkokatsaus ja haastattelutilaisuus. Ruohikkoalue oli täynnä molempien yliopistojoukkueiden kannattajia. Illalla menimme yhteen kaupungin lukuisista pubeista ja katsoimme UK:n ottelua televisiosta. UK voitti! Jipii!
Sunnuntai alkoi aamiaisella, jonka jälkeen lähdimme kohti Atlantan keskustaa. Kävimme CNN:n pääkonttorissa katsastamassa maailman pisimmät liukuportaat, joilla on vain yksi tukipiste koko matkan aikana. Tarkkaa pituutta en edes tiedä, mutta portaat johtavat ensimmäisestä kerroksesta kahdeksanteen kerrokseen. Portailla kulkeminen maksoi muistaakseni $8 ja tällä hinnalla pääsimme myös kiertämään CNN:n sisällä oppaan johdolla. Näimme huoneen, jossa uutisia etsitään, tuotetaan ja hienosäädetään. Näimme myös uuden tv-studion, jossa oli viisi uutta robottikameraa, jotka maksavat $500,000 kappale. Ei siis ihan halpaa tavaraa... Meille myös kerrottiin, miten tarkkaa kaikki on uutisten lukemisesta tallenteen kuvakulmien valitsemiseen. Yläkerroksissa pyöriessä meille kerrottiin myös, että rakennus toimi aikaisemmin ostoskeskuksena ja että alatasanteella oleva ravintolataso oli joskus peitetty jäällä. Tällä tasolla on muuten muotoiltuna lattialaatoista maailmankartta ja jokainen CNN:n konttori on sijoitettu karttaan. Suomea lähin konttori oli muistaakseni Saksassa, jossa oli kolme konttoria.
CNN:n vierailun jälkeen lähdimme ajamaan takaisin hotellimme suuntaan, jossa sijaitsi eräs Outlet Mall eli outlet ostoskeskittymä. Paikassa oli 140 outlet-myymälää, joissa saattoi käydä ostoksilla. Merkkejä oli pilvin pimein eikä yksi päivä riittänyt ollenkaan kaikkien liikkeiden koluamiseen. Syynä saattoi tietenkin olla hidas ostosvauhtini... Olin koko ostosajan aivan ällistynyt, koska en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin montaa outletia vierivieressä. Tavarat olivat todella halpoja joissakin myymälöissä ja mukaani tarttuikin muutama paita, yksi huppari, kahdet kengät ja kahdet shortsit. Trudyn veli kertoi, että kaikissa vähänkin suuremmissa kaupungeissa on outlet-ostoskeskuksia, joissa kannattaa oikeasti käydä ostoksilla, koska tavarat ovat niin paljon halvempia ja koska myymälöistä voi oikeasti tehdä löytöjä.
Maanantai oli vapaapäivä Labour Dayn takia, joten matkasimme tämän päivän takaisin Lexingtoniin. Matka tuntui kestävän ikuisuuden pienehkön paluuruuhkan takia, mutta pysähdyimme kuitenkin matkan varrella Etelä-Kentuckyssa Cumberlandin putouksilla. Putous oli todella kaunis, ja yksi niistä harvoista paikoista, joissa voi nähdä kuunkaaren. Kuunkaari on harvinainen ja syntyy vain jos sää on kirkas ja jos on täysikuu. Cumberlandin putouksilta jatkoimme matkaa takaisin Lexingtoniin kotiläksyjä tehden ja välillä nukkuen. Paluumatkaan meni varmaankin yhteensä 8 tuntia hiljaisen vauhdin takia, joka ärsytti Autobahneihin tottuneita saksalaisia, mutta pääsimme lopulta perille.
